Osallisuus ja tasa-arvo

 

Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Jo Perustuslaissa todetaan, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Myös Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjimästä ketään terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvän syyn vuoksi.

Lasten ja heidän vanhempien näkemyksiä, ajatuksia ja mielipiteitä tulee kuunnella varhaiskasvatuksessa; heillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen liittyviin asioihin, sekä tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Vuorovaikutuksen tulee perustua aitoon kuuntelemiseen ja molemmin puoleiseen keskusteluun, jossa luottamuksellisuus ja avoimuus ovat avainasemassa. Perheen osallisuuteen kuuluu mahdollisuus tuottaa tietoa varhaiskasvatukselle ja vaikuttaa lapsen varhaiskasvatuksen suunnitteluun. Varhaiskasvatuksen periaatteita ovat perhetilanteiden huomioiminen ja heidän tarpeisiinsa vastaaminen, jotta lapsen motivaatio oppimiseen säilyy ilman syrjäytymisen vaaraa.

Osallisuus on kokemusta osallisena olemisesta. Osallisuus syntyy vuorovaikutuksessa. Myös pienillä lapsilla on oikeus kokea osallisuutta. Tällöin aikuisen rooli osallisuuden edellytysten luojana korostuu. On tärkeää, että lapsella on fyysisesti ja henkisesti tilaa ja mahdollisuus olla läsnä häntä koskevissa asioissa. Tämän toteutumisen kannalta merkittävää on lapsen kuuleminen yksilönä, arkikäytönnöissä. On myös hyvä huomioida, että oma päätös kieltäytyä toiminnasta on yksi osallisuuden muoto.

Osallisuutta on:

  • Lapsen mielipiteiden ja ideoiden kuuleminen ja niiden toteuttaminen yhdessä
  • Aikuisten lapsilähtöinen ajattelu ja aito kiinnostus lasten leikeistä
  • Lapsen aloite itseään kiinnostavasta leikistä, joka lähtee elämään aikuisen ohjaamana
  • Kokoukset ja neuvottelut eri kommunikaatiomenetelmien avulla
  • Lapsen tahto olla osallisena tai olla osallistumatta toimintaan
  • Tuntea itsensä tärkeäksi ja osalliseksi kaikessa toiminnassa

Osallisuus ei saa olla kiinni lapsen kyvyistä, vaan yhteisön tulee olla lasta rohkaiseva, uudistumista kehittävä, lapsen osallisuutta tukeva sekä sensitiivinen. Erityistä tukea tarvitseva lapsi harjoittelee taitoja, aivan kuten kuka tahansa muukin lapsi, ja hänellä on oikeus tulla kuulluksi ja hyväksytyksi tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti. Lapsen tulee voida luottaa aikuiseen ja tuntea itsensä hyväksytyksi, arvostetuksi ja tärkeäksi.

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen kohdalla osallisuus päivähoidossa voi tarkoittaa arjessa yksinkertaisesti jo sitä, että lapselle mahdollistetaan osallistuminen kaikenlaiseen toimintaan, erityisistä tuen tai hoivan tarpeista huolimatta. Toteutuakseen tämä vaatii  päivähoidolta resursseja, mikä voi käytännössä tarkoittaa vaikkapa omaa avustajaa metsäretkelle mukaan.

Osallisuuden toteutuminen vaatii varhaiskasvatuksen ammattilaiselta kykyä tunnistaa ja poistaa sen tiellä olevat esteet. Eri tasoisten lapsiryhmien yhteisen kielen löytäminen, jolla yhdessä kommunikoidaan, neuvotellaan, tullaan kuulluksi ja saadaan tietoa jokaiselta lapselta tasavertaisesti, vaatii kasvattajalta osaamista. Kasvattajalla on vastuu tukea lasten yhteistä kommunikaatioita tasavertaisen osallisuuden onnistumiseksi.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten varhaiskasvatusta toteutetaan päiväkodin lisäksi myös perhepäivähoidossa sekä lapsen kotona. Tämä ei ole perheen päätös, vaan lapsen terveydentila saattaa vaatia hoidon toteuttamista pienemmässä ryhmässä tai kotioloissa esimerkiksi infektioriskistä johtuen. Varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen kannalta merkittävää tällöin on, että lapsen hoitajalla on riittävä tietämys ja osaaminen suunnitelman mukaiseen työskentelyyn sekä lapsen erityisten tarpeiden huomioimiseen.