Lasten omaishoitoperheiden elämä eroaa luonnollisesti monelta osin muitten, useimmiten iäkästä omaistaan hoitavien omaishoitoperheiden tilanteista.
Lapsen terveydentilan vaativuudesta ja sen mukanaan tuomista haasteista huolimatta päällimmäisenä perheessä ei yleensä ole sairaus tai vammaisuus, vaan pyrkimys elää mahdollisimman tavallista lapsiperheen arkea. On kuitenkin väistämätöntä, että perheen arkea värittävät omanlaisensa huolet.
Sairaan, vammaisen tai muutoin erityisiä tarpeita omaavan lapsen hoitaminen on vaativaa ja molempia vanhempia sitovaa – mikäli perheessä on kaksi vanhempaa. Perheessä on usein myös muita lapsia, jotka tarvitsevat vanhemman aikaa ja huomiota. Tämä aiheuttaakin vanhemmille usein ristiriitaisia tilanteita ja pohdintoja siitä, miten jakaa aikaa ja huomiota jokaiselle lapselle.
Perheen elämää rytmittävät usein monet ulkopuolelta annetut aikataulut. Vanhemmat saattavat kokea perhettä määrittävän niin monet asiantuntijatahot, että se vie perheeltä itseltään tilaa ja mahdollisuuksia päättää haluamistaan asioista. Kuitenkin lapsen läheiset hänen omaishoitajinaan ovat ne ihmiset lapsen elämässä, joilla on kokonaiskäsitys lapsen tilanteesta. Heidän tietojensa ja kokemustensa kautta saadaan käsitys siitä, miten lapsen tarpeisiin voidaan mahdollisimman parhaalla tavalla vastata. Samanaikaisesti omaishoitaja voi kuitenkin kokea myös epävarmuutta sekä omien tietojen, taitojen ja kykyjen riittämättömyyttä. Lapsen omaishoitajana toimivat vanhemmat haluavat myös olla ensisijaisesti äitejä ja isiä ja vasta sitten lastensa omaishoitajia.
Vanhemmat joutuvat usein sopeuttamaan omia toiveita ja odotuksia lapsen tilanteen ja voinnin mukaan, jolloin jotkin vanhemmuuteen yleisesti liitetyt roolit saattavat jäädä toteutumatta ja toiset roolit taas korostua enemmän. Vanhempien arkeen kuuluu usein korostunut huoli lapsen voinnista sekä epävarmuus tulevaisuudesta. Rooli lapsen asioiden hoitajana saattaa olla elämänmittainen ja lapsen omatoimisuuden ja itsenäisyyden tukeminen voi olla työlästä. Toisaalta taas näissä asioissa edistymisestä saatu ilo voi olla vanhemmille erityisen suuri.
”Arkea sävyttää vahvasti pojan sairaus, sairaalakäynnit, hänen terveytensä aiheuttamat rajoitukset, jne. Välillä arki on selviytymistä päivästä toiseen valtavan väsymyksen painaessa vanhempia. Välillä taas on tasaisempaa ns. meidän normiarkea.”