” Vaikka lapsi tuo paljon iloa niin, suru kehitysvammasta kulkee kokoajan vierellä. Jatkuva valvonta, asioiden opettelu, omaa aikaa ei ole. Tulevaisuus pelottaa, itkettää ja ahdistaa. Olen yksin vammaisen lapsen kanssa. Ei ole kotona ketään kenen kanssa puhua.”
Omaishoito luo lapsen ja hoitajan välille aivan erityisen ja ainutlaatuisen suhteen. Samalla kun vanhempi tai muu lasta hoitava läheinen oppii tuntemaan lapsen erityisellä tavalla, löytää hän myös itsestään voimavaroja, joita ei tiennyt omaavankaan. Ulkopuolinen saattaa ihmetellä, miten omaishoitaja jaksaa kaikkien vaikeiden asioiden keskellä. Usein omaishoitaja vastaa tähän: koska on pakko. Omaishoitaja jaksaa, koska on pakko jaksaa.
Vastuullinen tehtävä oman läheisen hoitajana tuo mukanaan valtavan määrän usein ristiriitaisiakin tunteita. Onkin äärimmäisen tärkeää muistaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Aina ei tarvitse olla reipas. Aina ei ole myöskään pakko jaksaa.
”Omaishoitajana toimiminen ja lapsen sairaus kaikkiaan on ollut tosi raskasta aikaa. Mutta on vaan pakko jaksaa, kun ei muutakaan voi ja toisaalta olla näyttämättä lapsille miten raskasta tämä on. Välillä tunteet nousevat pintaan, ja itken ja huudan.”
Kaikilla tunteilla on oma tehtävänsä. Tunteet ohjaavat meitä toimimaan erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi ilo ja mielihyvä kannustavat tekemään asioita itsemme ja muiden hyväksi sekä palautumaan stressaavista tilanteista. Pelko auttaa toimimaan uhkaavissa tilanteissa, sekä pitää valppaana toimimaan ja suojautumaan. Viha taas antaa rohkeutta itsemme ja läheistemme puolustamiseen sekä sisua toimia.
Tunteiden kohtaaminen ja niiden hyväksyminen on tärkeää. Keho ja mieli ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa ja kohtaamattomat tunteet kuluttavat voimavaroja sekä voivat aiheuttaa monia terveydellisiä ongelmia. Tunteet eivät häviä niitä torjumalla, vaan kohtaamattomina ne ennen pitkää purkautuvat jollakin tapaa somaattisina tai psyykkisinä oireina.
VAHVISTAVAT VOIMAVARAT
Kuten todettu, omaishoitaja löytää itsestään voimavaroja, joita ei ehkä tiennyt olevankaan. Kuormittavan tilanteen keskellä, jossa valitettavan usein omaishoitaja joutuu vielä taistelemaan omista ja läheisensä oikeuksista, ovatkin nämä voimavarat kaiken a ja o.
Voimavaroja voivat olla muun muassa terveys, elinolot, kokemus hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta, mahdollisuus toteuttaa itseään sekä erilaiset yksilölliset taidot, tiedot ja vahvuudet. Kyky pyytää apua ja tukea, silloin kun sitä tarvitsee on myös yksi merkittävä voimavara.
Omaishoitotilanne on useimmiten pitkäaikainen ja omaishoitaja kohtaa monia tilanteita, joissa voimavaroja tarvitaan. Voimavaroja voi löytää menneestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Voimavaroja voi pohdiskella erilaisten haasteellisia tilanteita tutkiskellen:
Mitä voimavaroja minulla on?
Mitä voimavaroja ja asioita vielä tarvitsisin?
Mitkä asiat ovat aiemmin auttaneet minua jaksamaan haasteiden ja vaikeiden aikojen yli?
Mistä asiat tuottavat meidän perheellemme iloa ja auttavat jaksamaan?
”Olemme oppineet nauttimaan pienistä hyvistä hetkistä. Yksi tärkeimmistä opeista tämän matkan aikana onkin ollut, että muuta meillä ei ole kuin tämä hetki. Myös huumoria olemme oppineet repimään sieltä mistä sitä vain ikinä irtoaa.”