Omaishoito on yksi tapa sairaan tai vammaisen henkilön hoivan järjestämiseksi. Omaishoitotilanteessa läheisen sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä tarpeesta koituva hoivan, avun ja tuen tarve sovitetaan osaksi perheen elämää. Nykyisin tavoitteena onkin järjestää erityistä tukea ja hoivaa tarvitsevan lapsen hoito kotioloissa.
Omaishoitaja on siis henkilö, joka huolehtii perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka tarvitsee sairaudestaan tai vammaisuudestaan johtuen erityistä hoivaa. Laki omaishoidon tuesta määrittää omaishoitajaksi henkilön, joka on tehnyt kunnan kanssa omaishoitosopimuksen. On kuitenkin merkittävää huomioida, että omaishoitoa tapahtuu merkittävässä määrin myös omaishoidon tuen ulkopuolella, ilman ”virallista” omaishoitajuutta.
Omaishoito tulee usein mielletyksi ikääntyvien ihmisten hoitomuotona, jolloin huolta pidetään useimmiten omasta puolisosta. Läheinen, jota omaishoitaja hoitaa voi kuitenkin olla minkä ikäinen tahansa, ja omaishoidon tuen piiriin kuuluukin yhä enemmän lapsiperheitä.
Lapsen omaishoidon tarpeen taustalla voi olla monia syitä, esimerkiksi kehitysvammaisuus tai pitkäaikainen fyysinen sairaus tai vamma, kuten aivokasvain, näkövamma tai liikuntavamma. Omaishoidon tarpeen taustalla ei aina ole synnynnäinen sairaus tai vamma, vaan tarve hoitoon on voinut syntyä esimerkiksi liikenneonnettomuudessa vammautumisen seurauksena.